markkinakettu Käsitellä suomalaisuutta paikallisesti (Länsi-Uusimaa) ottaen kantaa ajankohtaisiin asioihin paikallisella näkemyksellä mutta taustoilla ja kokemuksella joka on kerätty ympäri Eurooppaa.

Eläkkeelle ulkomaille

  • Eläkkeelle ulkomaille

Aloitin yrittäjänä 17-vuotiaana ja nyt reilut 30 vuotta myöhemmin olen yhä yrittäjä. Kovin montaa vuotta ei ole tullu muiden töissä oltua työntekijänä, joten omien eläkkeiden vuosittainen tarkistaminen on melkein pakollista, että tietää saavansa edes jotain sitten joskus kun töistä pois hypähtää.

Yrittäjän elämä ei aina ole ollut ruusuilla tanssimista vaan pikemminkin humppaa verottajan kanssa ja yleensä siinä aina on jäänyt itse maksajan pallille, mutta jotenkin sitä toivoisi, että sitten kun eläkkeelle siirtyi, voisi oikeasti jättää tämän työnteon nuoremmille.

Yksi konkurssi ja muutama aloitettu yritystoiminta, liiketoiminnan muokkaamisia ja tulevaisuudesta ei aina ole ollut mitään tietoa, mutta aina on löytynyt energiaa yrittää ja puurtaa.

Mahtuu sinne mukaan myös ostettu yritystoiminta ja sen kehittäminen ja oman #mainosteippaamo brändäys, ja kaikki varsin pienessä, paikallisessa mittakaavassa, ajatuksella lets do what we love.

Miten pois tästä oravanpyörästä?

Olen ajatellut sitä jo pari vuotta ja ainoa keino näin pien-ja mikroyrittäjänä olisi löytyy nuorempi "mini-me", eli ihminen, joka olisi minua selkeästi nuorempi, mutta aktiivinen ajattelu kohti tulevaa ja yrittäjämäinen halu, mutta samalla halu, ottaa jotain jo puolivalmista, tai opetella mukana seuraavat kymmenen vuotta - yrityksiä olisi tarjolla kaiken kaikkiaan 3-4 erilaista.

Eläkkeitä olen maksanut jo siellä 90-luvulla OmaEläke-säästöihin ja sittemmin normaalien YEL-maksujen lisäksi, mutta kuitenkin se tuleva eläke on kohtuullisen pieni, eli ei sillä kyllä nykyisessä Suomessa ainakaan Etelä-Suomessa pärjäisi kovinkaan hyvin, siksi olenkin miettinut, pitäisikö ne eläkepäivät viettää jossain hieman etelämpänä.

Etelään eläkkeelle

Etelässä on kiva käydä lomalla, mutta jos sinne oikeasti muuttaisi täysi aikaisesti, mitä pitäisi muistaa? Mitkä asiat ovat oikeasti erilaisia kuin täällä Suomessa? Jos miettii vaikka Espanjaa, Kreikkaa tai vaikkapa Italiaa - kaikki ovat vanhoja eurooppalaisia maita, joissa yhteiskunta kehittyi jo silloin kun me metsästimme niitä oravia metsässä.

Kysymy siis: mitä pitää huomata kun täältä aikoo "hieman" vanhempana liueta pois...
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän MikkoNiska kuva
Mikko Niska

Nämä ovat ikäryhmämme mietteitä. Täytän kesällä 49 vuotta. Näistä asioista puhutaan melkein kaikkien samanikäisten kanssa. Odotusarvomme tulevasta eivät ole kovinkaan korkeat...

Hiljattain kävin eläkelaskurin tykönä havaitsemassa, että jatkamalla *samaan tahtiin* vielä 17 vuotta, saisin työeläkettäni kerrytettyä 226 euroa lisää nykykertymään nähden.

En pidä 17 vuotta realistisena odotteena, saati tuota parinsadan inflaatiotukaatin houkutinta kovinkaan tenhoavana. Jotain muuta on siis keksittävä!

On heitettävä arpaa eräiden muuttujien osalta, ja hakeuduttava jo varhain johonkin muuttotappiokuntaan olennaisesti PK-seutua edullisemman asumisen piiriin. Tulee mainitussa järjestelyssä tarkastella osa-aikaisen työskentelyn kautta mahdollistuva ikään kuin omarahoitteinen "varhais-osittais-eläke".

Toiveita on kovasti asetettu etätyön suuntaan, mutta se on teknologian mahdollisuuksista huolimatta vielä kovin heikosti liike-elämässä hyödynnettyä, paitsi "offshore" - tapauksissa.

Hassua että vastaavaa työsuoritetta ei sitten yht'äkkiä voi tehdä etänä saman valtion rajojen sisällä, siis Suomesta käsin. Ehkä se on business - syin perusteltu linjaus, niillähän saadaan mikä tahansa hullutus oikeutetuksi.

Joka tapauksessa näillä muuttotappiokunnilla on usein muitakin vetovoimatekijöitä kuin pelkkä asumisen kustannustaso. Suomea on muuallakin kuin vain täällä kehätien sisällä.

Sitten!

Jokin lämmin seutu on varmasti myös paikallaan. Ideaalitilanteessa Suomessa keväästä syksyyn, kylmät ajat toisaalla. Kahden ankkurin mallissa on puolensa. Mikäli ei ole "pohatta", saattaa tällainen kahden ankkurin järjestely edellyttää Suomessa pientä investointia johonkin syrjäseudun kotiin.

Rahan - ainakin suurempien erien - puuttuessa tarvitaan rutkasti mielikuvitusta. Tuumailen myös, että nykyisten viisikymppisten seasta nousee vielä koko joukko tulevaisuuden yhteisöasujia. Järjestetään ne Suomen päädyn ankkurit yhteisvoimin, tekisi mieleni sanoa: osuustoimintana.

Lähden siitä, että Suomessa on muutamia hyviä juttuja.

On jokseenkin mahdotonta mennä suomalaisen taajaman huoltoaseman kahvioon, jos sattuu tallustelemaan vaikkapa itäisessä Aasiassa. Suomalaisen kylän äijien paneelikeskustelua ei tietenkään ole muualla kuin suomalaisessa kylässä.

Täällä on kansakunta, jossa on vielä runsaasti niitä jotka tietävät mistä puhut, kun sanot vaikkapa "Juice Leskinen". Toisaalla eivät tiedä, ymmärrä, arvosta. Eivät ole suomalaisia.

Joten haluan pitää kiinni osasta suomalaisuutta. Ulkomailla oleskeltuani joskus pidempiäkin jaksoja, olen havainnut että jotakin kansallisidentiteettiä sitä on minussakin, vaikka sellainen identiteetti ei nykyjään ole muodissa.

Aamuisin katson peiliin, ja mietin että kukahan tuo vauhdilla ikääntyvä heppu on. Meinaako se vielä pitkään täällä puuhastella. Mitä se oikein meinaa? Jonkin sortin aktiiviaikaa lie tuurilla ehkä parikymmentä vuotta.

Aika on käytettävä viisaasti.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Minä aikanaan, 90-luvun alussa ostin Telliskivestä pienen, vaatimattoman asunnon. Halpa se silloin oli, ajattelin sinne eläkepäiviksi.
Sittemmin alkoivat elinkustannukset nousta; samoin asunnon ylläpitokustannukset.
Elelinhän siellä muutaman vuoden mutta se ankkuri minullakin Suomeen, se oli vahva.
Nyt asunto on lähinnä hotellinkorvike, jo sijaintinsakkin vuoksi. Muutaman kerran vuodessa siellä yövyn, yön pari kolme.
Hotellikustannukset kun etelänaapurissamme ovat nousseet pilviin, kuin myöskin ja muutenkin elinkustannukset.
75 vuotta täytettyäni, lopetin yrittäjätoimintani; entinen niin houkutteleva etelä-naapuri; ?

Mukavaa siellä on käydä mutta Suomessa, vaikka haja-asutusalueella asunkin; kyllä tämä maa on paras.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola
Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Taitaa olla vaikea antaa yleispäteviä neuvoja huomioon otettavista asioista, koska ne vaihtelevat valtiokohtaisesti. Itse ehkä yrittäisin valita suosikkivaltion, minkä jälkeen lähtisin hankkimaan tarkempia tietoja (esimerkiksi netin kautta) ja tarkistaisin tietojen paikkansapitävyyden tavalla tai toisella.

Oma suosikkini on Pohjois-Espanja, jossa ei ole yhtä kuuma kuin etelässä ja kohtuuhalpoja asuntojakin saa. Tuoreen "ääneenhaaveilun" jälkeen päivitin hintatietoja ja totesin, että hyvässä lykyssä sataneliöisen asunnon saa alta sadallatuhannella eurolla. Eläimistökään ei olisi suomalaiselle täysin vieras...
https://www.facebook.com/yrjo.kamarainen/posts/102...

X

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Minä lähtisin kieli ja kulttuuri edellä. 70-luvulla Espanjassa käydessä oli pieni järkytys, kun TV:ssä Kojak (silloin Suomessakin suosittu poliisisarja) puhui espanjaa. Natiiveja espanjaa puhuvia on enemmän kuin englanninkielisiä. Ranska on toinen, jonka puhujilla on aika vähän syytä osata englantia, kun se on se edellinen lingua franca. Lisäksi molemmat ovat romaanisia kieliä, kun englanti on germaaninen eli kielimuuri on aika suuri.

Itse aloitan espanjan opiskelun ensi kuussa, mutta mahdolliset eläkepäivät on vasta jälkikäteen keksitty motiivi. Oikeastaan suurin motiivi on yleensä romaanisen kielen oppiminen ja kun espanja on niistä suurin, niin se on aika hyvä valinta. Tässä vaiheessa on vaikea arvioida kuinka helppoja ne toiset romaaniset ovat ensimmäisen jälkeen, mutta germaanisista saadun kokemuksen mukaan joitakin kieliä ymmärtää aika sujuvasti varsinaisesti opiskelematta, kun osaa sitä hyvin paljon muistuttavan.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Espanjan kielioppi onkin kohtalaisen helppo ja kieli lisäksi "suomensukuinen" siten, että äännetään kuten kirjoitetaan. "Kaupan päälle" tulee jonkinasteinen ymmärrys italiasta ja ranskasta ainakin kirjoitetussa muodossa ja ehkä vähän myös portugalista ja romaniasta.

X

Tämän blogin suosituimmat